Onko teilläkin ollut muutamana viime päivänä vaikeaa? Tuntuuko siltä, että vanhat haavat nousee pintaan, ärsyttää tai on muuten herkkä ja haavoittuvainen olo?
Musta tuntuu, että muillakin on samanlaisia tunteita kuin mulla nyt. ”Sitä on ilmassa”, voisi sanoa, tai kääntää asian suoraan niin, että universumin energiat on nyt sellaset, että asioita nousee pintaan.
Kävin viime viikolla Heidi Lehikoisen intuitiivisessa energiahoidossa ja huh-huuhh mitä settiä. Mikä nainen! Valoisa voimanainen! Menin sinne, koska koin tarvitsevani apua transformaatioprosessini kanssa. Vaikka tunnen, että pahimmat upottavimmat suot ja myrskyt on takanapäin, olen silti avoimen hukassa ja silloin moni asia vetää vielä vanhaan. Heidin kanssa juttelimme aluksi, jonka jälkeen sain itse hoidon. Jutteluosuus oli mulle todella herkullinen, sillä toimin kuitenkin niin järjen pohjalta elämässäni. Heidi kyseli tulevaisuuden suunnitelmiani ja aloittaessani kertomaan tulevasta yhteishausta ja mahdollisista sosionomin opinnoista, hän repsahti heleään nauruun. Kysyin, että mitä nyt. Hän vastasi: ”Ei, kun tämä sun valo-opas on niin hauska. Hän on sellainen lyhyt, möhömahainen mies. Hän nauraa tässä vieressä sun sanoille, sillä se on sitä vanhaa elämää. Sä et sovi enää siihen muottiin.”
En tiennyt, että mulla on möhömahainen valo-opas. Tai jos rehellisiä ollaan, että mulla on valo-opas ylipäätään. Sen tiesin, että ”yhteiskunnan normeihin” palaaminen tulisi olemaan mulle kovin, kovin vaikeaa. Olen tällä hetkellä ”vanhan”, eli kaiken oppimani/ulkolähtöisen/maskuliinisen suorituskeskeisen yhteiskunnan ja ”uuden”, eli rakkaudellisen/intuitiopohjaisen/omaa totuuttani noudattavan/hetkessä elävän maailman välissä. Uskallanko oikeasti toimia nyt viimein totuudellisena itselleni? Avoimena itselleni?
Siihen kuuluu juuri tämä, etten enää häpeä itseäni tai ole puhumatta totuuttani vain, koska se tuntuu muista vieraalta tai herättää ahdistusta. Käyn läpi heräämisprosessia. Ei, en sillä yritä nyt nostaa itseäni jalustalle, että: ”Olen tässä nyt valaistumassa ja ’ymmärrän’ elämästä nyt paljon ’enemmän’ kuin ’te muut'”. Sellainen ajattelutapa on sitä vanhaa maailmaa, dualismia, vastakkainasettelua. Maailmassa, jossa kaikki on yhtä, ei ole vastakkainasetteluakaan. Sinun onnesi on minun onneni, eikä kenellekään muulle tapahtuva hyvät ja kauniit asiat ole minulta pois. Päinvastoin. ❤ Asia on täysin, täysin päinvastoin.
Heräämisprosessilla tarkoitan, että herään tähän todellisuuteen ja kaikkeen, mitä se pitää sisällään. Herään omaan totuuteeni ja siihen, että olen pieni valonpilke osana valtavaa valoilmiötä aka universumia.
Valo lisää valoa. Rakkaus rakkautta.
Mulle on tapahtunut ihania asioita. Joku voisi sanoa, että mulla on käynyt hyvä ”mäihä”. Itse tiedän, että olen työskennellyt niiden eteen. En perinteisessä muodossa, vaan olen muuttanut ajattelumallejani, käyttäytymistapojani, avautunut, kyseenalaistanut, prosessoinut. Olen antanut valon läpäistä synkkiä, pimeitä häpeänurkkiani ja se valon työ näkyy nyt minussa. Se on nostanut värähtelytasoani korkeammalle, joka vetää nyt samanlaista puoleensa. (Ja taas, palaan tähän värähtelyasiaan myöhemmin. Jos aihe kiinnostaa, tsekkaa alkajaisiksi ainakin ”emotional vibrational frequency chart” ja ”law of attraction explained by quantum physics”.)
Olen iloinen ja ylpeä itsestäni, että olen viimein tässä. Tuntuu siltä, että koko ikäni olen pienentänyt itseäni, miellyttänyt muita, sopeutunut, joustanut, tehnyt ”mitä kuuluu”, ollut tunnollinen, kiltti, helppo. Viimein olen voimaantumassa itsessäni niin, että voin sanoa EI. Voin nähdä, että minun ei tarvitse tehdä mitään, mikä ei resonoi sisäisyyteni kanssa. Ei ole olemassa ”pakkoa”, on vain pelko, jota epätietoisuus ja turvattomuus ruokkii. Voin hiljentyä ja kuunnella inuitiotani, meditoida ja löytää vastaukset itsestäni. Ja meillä kaikilla on se sama kyky.
Me olemme valo.
Jatkan vielä energiahoidosta:
Sain kuulla todella kauniita asioita. Tuntui siltä, että Heidi valaisi universumin rakkautta minuun. Jutteluosuuden jälkeen hän pyysi minut hoitopöydälle. Keskustelun lomassa hän mainitsi siitä, että olemukseni on samanlainen kuin ruotsalaisella laulaja Fialla. Muuten emme Fiasta puhuneet. Pötköttäessäni hoitopöydällä, hän laittoi kaksi Fian kappaletta soimaan: Shedding Skins ja When I found You, jonka jälkeen jatkui aiemmin ollut eteerinen taustamusiikki.
Huvitti. Sanoin hoidon jälkeen hänelle, että onpa jännä, että tuli juuri nuo kaksi biisiä ja vielä peräkkäin. Ensimmäinen on henkilökohtaisesti mulle tärkeä ja ajankohtainen varsinkin viime syksynä. Mua kirjaimellisesti kutitti sillon joka puolelta kehoa ja tuntuikin siltä, että uusin nahkani. Toinen kappale on mun ja sielunkumppanini ”tunnusbiisi”.
Heidi hymyili. ”Multa pyydettiin laittamaan ne kaks biisiä.”
Jep.
Nyt on tyytyväinen ja tyhjempi olo. Olen ravistellut (kirjaimellisesti) itseäni, kuunnellut itseäni ja jakanut totuuttani. Toivon kaikille rauhaa ja hiljaisuutta oman totuuden kuuntelemiselle ja rohkeutta sen toteuttamiselle. You can do it. ❤
❤ Kaiken sallivalla rakkaudella, ❤
Jenna
Huvilan haltija 