Vapaus

Päivän sana on vapaus. Se maistuu erilaiselta kuin ennen. Uudenlaiselta, väljemmältä ja avoimemmalta, jollain tapaa myös tyhjemmältä. Mutta ei missään nimessä yksinäiseltä. Pikemminkin päin vastoin - siinä yhdistyy nyt minän lisäksi jotain itseäni suurempaa, jota voin vain nimittää korkeammaksi voimaksi. Ilman sitä räpiköin ja takerrun tavalla tai toisella ympäristööni, muihin ihmisiin, materiaan tai muuhun itseni … Jatka lukemista Vapaus

Vastavoimia, elämän valoa ja varjoja

Jännä miten me ollaan tultu tänne, työstämään vastavoimia vapauden ja riippuvuuden, rakkauden ja sen puutteen, minän suhdetta meihin ja niihin. Ja se alkaa jo lapsuudessa, josta omimme rakkauden, riippuvuuden/itsenäisyyden mallin. Ja sen, kuka minä olen. Mikä olen minä? Mitä on ei-minuus? Minän häviäminen on yhtäkuin ajatus: en ole mitään, olen siis kaikki. Olen elämänenergia, valo, … Jatka lukemista Vastavoimia, elämän valoa ja varjoja

Takertuminen

SE RIMPUILEE, pitää kiinni. Mitä tarvitset, se olen sinulle. Mitä haluat, sen annan sinulle. Muutun, jos tarvitsee. Kunhan et katoa. Voin tukea, kuunnella, olla sinulle. Kuuletko huoleni, suruni, ahdinkoni? Sano jotain! Reagoi! Kyllä minä kuulin, mitä sanoit. Päätäni nyökyttelin ymmärryksen merkiksi, taisinpa vielä lausua olevani kanssasi samaa mieltä. Mutta eihän se nyt tarkoita, että minkään … Jatka lukemista Takertuminen